Yle – poliitikkojen leikkikenttä

Ylen hyvin tuntevana ei yhtään hämmästytä, että siellä sensuroidaan valtapuolueille ikäviä juttuja. Kansanedustajat, puoluevirkailijat ja hallitus pitävät yleisradiota eduskunnan omana butiikkina, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että se on politiikkojen leikkikenttä. Se näkyy siinä, että organisaatioon istutetaan varsinkin johtoportaalle parlamentaarisesti sopivia henkilöitä, siis poliittisia suojatyöläisiä, jotka ovat sopivia, vaan harvemmin päteviä. Sopivia he ovat siksi, että he ymmärtävät poliittiset ”realiteetit” ja luovat ”journalistista linjaa” sen mukaisesti. Erityisen tarkkoja ollaan siitä, ettei televisiosta tule liikaa ”ikävää” journalismia. Jos toimittaja on tehnyt ”liian hyvin” kotiläksynsä, hänet saatetaan hyllyttää televisiosta radioon, jota pidetään vaarattomampana kansanvillitsijävälineenä. Jos hän jatkaa radiossakin ikävän journalismiaan, seurauksena on potkut tai ulossavustus.

Ylessä on sitoutumattomia toimittajia, mutta on vaikeaa tietää ovatko he enemmistönä vai ei. Muut ovat enemmän tai vähemmän oman ryhmänsä tai valtapuolueiden asialla. Perussuomalaisten on ihan turha selittää, ettei heillä olisi omaa edustustaan Ylen sisällä. Jo SMP:llä oli pomoja ja toimittajia, niin on persuillakin. Näiden jäsenkirjatoimittajien tavoitteena ei ole tuottaa mahdollisimman hyvää journalismia, vaan vain ”sopivaa”. Poliittisten johtajien Yle ei ylipäätään kannusteta tekemään parasta työtä, vaan kädenlämmintä käpinää. Jokainen toimittaja voi itse valita tekeekö työnsä hyvin ja ottaa samalla sen riskin, että saa jossain vaiheessa kenkää. Ylen uudistusten yhteydessä pomojen määrä on vain lisääntynyt, vaikka tavoitteena on ollut säästökuuri, joka on toteutettu hankalien toimittajien savustamisena ulos.

Lasketaanpas nykyisestä eduskunnasta, kuinka monta entistä Ylen työntekijää siellä on: Mikko Alatalo (kesk.), Maria Tolppanen (ps.), Silvia Modig (vas.), Jaana Pelkonen (kok.), Pertti Salolainen (kok.) ja Timo Harakka (SDP). Monet vanhemman polven edustajat varmasti muistavat kuinka paljon entisissä kansanedustajissa on entisiä yleläisiä – ja kuinka monesta entisestä poliitikosta on tullut yleläinen. Kaikille Yle ei ole se viimeinen sijoituspaikka, vaan osa poliittisten suojatöiden uraa ministeriöiden, kunnallisvirkojen, Sitran ja muiden sopivien paikkojen ketjussa. Esimerkiksi entinen ministeri Olli-Pekka Heinonen (kok.) kävi kääntymässä Ylen johtajana, sitten siirtyi valtiosihteeriksi ja tänä vuonna opetushallituksen pääjohtajaksi. Kokoomuksen nykyinen eurokansanedustaja Petri Sarvamaa on malliesimerkki puoluetoimittajasta, joka veti kotiinpäin jo Ylessä, poliittisia vastustajia perusteettomasti ”hyvän journalismin periaattein” mollaten. Hänen vaimonsa Sari Helin sössöttelee Ylessä samaan tyylin kuin ääliöpalvelun kruunamaton kuningatar Marja Hintikka.

Kuten professori Anu Koivunenkin on todennut, Suomessa ei näytetä ymmärtävän kansalaisten viestinnällisistä oikeuksista mitään. Telekommunikaatioyhtiöt tai niiden entiset johtajat tekevät viestintäpolitiikkaa, mikä näkyy digihypenä ja Ylegatenä, jossa paljastuu kansallisen viestintäyhtiön kekkosslovialainen meininki. Yleisradio Oy:n hallintoneuvoston jäsenen Arto Satoseen (kok.) vetämä Ylen julkisen palvelun linjaa etsineen ns. Satosen toimikunnan paperin sisältö osoittaa sen, miten pihalla poliitikot ovat julkisesta palvelusta ja kansalaisten viestinnällisistä oikeuksista. Työryhmä kuuli ”asiantuntijoina” Ylen johtoa, telekommunikaatiofirmoja, viestintäkonsultteja, lobbausjärjestöjä ja kaupallisen median johtajia. Yleä kehotetaan tekemään yhteistyötä kaupallisten toimijoiden kanssa ja ostamaan ohjelmia enemmän ulkopuolelta. Kuten on jo nähty, ainoa asia johon Yle todella satsaa, on kaikenlainen korruptio- ja dopingurheilu. TV2 on tyypillisesti ollut kepulaisten oma hiihto- ja maalaiskomediakanava. Liekö sekään sattumaa, että Satosen työryhmän vetäjä on toiminut myös urheilutoimittajana.

Ylen uudistuksen esittelyasiakirjoissa ei puhuttu mitään sisällöistä eikä julkisesta palvelusta. Koko esitys oli kaupallisen mediatoiminnan tarinaa katsojaosuuksista, -segmenteistä ja asiakkaista. Kuka kertoisi Ylen johdolle, hallitukselle ja hallintoneuvostolle, mikä on julkinen palvelu? Se ei merkitse mahdollisimman suurta katsojajoukkoa yhdelle ohjelmalle tai kanavalle, vaan monipuolista ohjelmaa erilaisille ryhmille, eikä sitä keskinkertaista kaupallisen mediahöttöä, jota jo esimerkiksi TV2 on täynnä.

Esimerkiksi Ruotsissa Ylegaten tyyppinen pääministerin oma julkinen palvelu -systeemi olisi aiheuttanut henkilökunnan ulosmarssin sekä ammattiyhdistysliikkeen ja kansalaisten vaatimuksen päätoimittajan ja pääministerin erosta. Erot olisivat myös toteutuneet, koska Ruotsin kaltaisessa maassa kuunnellaan kansalaisia ja pidetään tärkeä kansalaisten luottamusta instituutioihin. Lisäksi Ruotsissa journalismin riippumattomuus on oikeasti tärkeä asia, toisin kuin täällä Kekkosslovakiassa.

Kaikista parhaiten suhtautuminen kansalaisten viestinnällisiin oikeuksiin selviää siitä, ettei Suomessa ole laillistettu ei-kaupallista kansalaismediaa eli yhteisömediaa, toisin kuin muissa Pohjoismaissa. Yleisradiossa sekä liikenne- ja viestintäministeriössä yhteisömediaan on suhtauduttu äärimmäisen kielteisesti. Toisin ovat asiat Isossa-Britanniassa, jossa BBC tekee yhteistyötä paikallisesti yhteisöradioiden kanssa.

* * *

Yleisradio pitäisi saada irti poliitikkojen liekanarusta kansalaisten omaksi julkiseksi palveluksi. Kerätään veroluontoinen mediamaksu valtion mediarahastoon, josta rahoitetaan Ylen lisäksi myös ei-kaupallista kansalaismediaa eli yhteisömediaa, niin kuin tehdään jo esimerkiksi Alankomaissa ja Tanskassa. Yhteisömedia pitää hyväksyä kolmannen sektorin julkiseksi palveluksi, niin kuin Isossa-Britanniassa, jossa BBC tekee yhteistyötä yhteisöradioiden kanssa. Yhteisömedialle ( radio & TV) riittää kansalaistoimintana noin miljoonan siivu mediarahaston varoista.

Yle Oy:stä tehdään siinä mielessä julkinen yhtiö, että julkisuuslaki koskee sitä. Maksajat saavat vihdoinkin tietää, mikä Ylessä maksaa. Ylen hallintoneuvoston ja mediarahaston johtokunnan äänestävät kansalaiset suoraan eduskuntavaalien yhteydessä, eivätkä sinne kelpaa kansanedustajat eivätkä kuntien tai maakuntien luottamushenkilöt, eivätkä tietenkään isojen mediatalojen edustajat.

Vaaleilla valitun hallintoneuvoston lisäksi Ylelle valitaan kansalaisraati, jossa on viestintä-, media-, yhteiskunta- ja demokratia-alan tutkijoita ja ns. tavallisia kansalaisia mahdollisimman edustavasti ympäri Suomea. Raatiin voi ilmoittautua halukkaaksi ja sen valitsee hallintoneuvosto kahden vuoden kaudeksi kerrallaan. Raadin tehtävänä on pohtia ohjelmiston julkisen palvelun luonnetta.

TV 2 voidaan lakkauttaa ja samoin kuin pääosin urheilulähetykset, jotka ovat kaupallisten kanavien perussisältöä. Mahdollisesti vapautuva A-kanavanipun kanava tulee varata ei-kaupallisen kansalaismedian, valtakunnallisen yhteisötelevision tarpeisiin, niin kuin esimerkiks iNorjassa. Opetusministeriö hallinnoisi kanavaa aluksi ja sitten myöhemmin yhteisöjen oma organisaatio. Pohjanmaalla toimii 20 lähitelevisiota ja netissä enemmänkin. Anvia jo lähettää paikallisesti digitaalisessa kaapeliverkossa pohjalaisten lähitelevisioiden ohjelmaa. Lisää radioita ja televisioita tulee, kun yhteisömedia tunnustetaan.

* * *

Yhteisömedian laillistamisesta ja oikeasti julkisen palvelun Ylestä voidaan vain haaveilla, sillä tässä näennäisdemokratian ja kvasisananvapauden maassa tärkeintä on hyvä veli -verkostojen puuhastelu, eivät kansalaisten demokraattiset, viestinnälliset tai kansalaisoikeudet.

Valitettavasti.

Anarkiaa aalloilla

Piraattiradiot olivat todella yleisiä Brittein saarilla 1960- ja 1970-luvuilla.  BBC-maassa pirattiradiot ovat olleet pääosin yhteisöradioita. Vaikka  sekä kaupallisia että yhteisöradiolupia saa nykyisin Iso-Britanniassa, on yhteisöradiolupia suhteellisen vaikeaa saada. Siksi  esimerkiksi suur-Lontoon toimi moniakymmeniä piraattiyhteisöradiota vieläkin.

Suomessakin toimi 1970- ja 1980-luvuilla kymmeniä luvattomia merirosvoradioita, kuten Right Wing Radion, Radio Bambinon ja Radio Meteorin , joista osa nousi suureen suosioon. Laiton radiotoiminta synnytti painetta, joka edesauttoi kaupallisen radiotoiminnan vapauttamista 1980-luvun puolivälissä.

Suomessa  suhtautui radiopiraatteihin varsin vakavasti. Luvattomia asemia etsittiin sekä kiinteiden radiopeilausasemien, että liikkuvien peilausautojen avulla. Kiinni jääneet laittoman radiotoiminnan harjoittajat saivat sakkoja ja korvausvaatimuksia jopa kymmeniätuhansia markkoja.  Esimerkiksi Italiassa ja Ranskassa suhtauduttiin melko vapaamielisesti 1970-luvulle asti piraattiradioihin,  joista suurin osa oli ei-kaupallisia ja kokeellisia yhteisöradioita. Italiassa itse asiassa piraattiradio tarkoittaa pitkälti saamaa kuin yhteisöradio.

Suomessa 1980-luvun lopulla  vapautettiin kaupalliset paikallisradiot ja samalla myös pohjoismaisen mallin mukaan myönnettiin epäkaupallisia paikallisradiolupia, josta alkoi virallisten yhteisöradioiden, kuten Helsingin lähiradion, Radio Robin Hoodin (Turku),  Radio Pron (Tornio) ja Radio Moreenin (Tampereen yliopisto) taival.   Laman tuoksinassa 1990-luvulla päädyttiin siihen ratkaisuun, että kaikille  paikallisradioille  aletiin myöntään kaupallisia lupia. Samalla alkoi myös paikallisradioiden ketjuuntuminen  sekä valtakunnallisten ja puolivaltakunnallisten kaupallisten radioiden aika.

Suomessa ei myönnettä vieläkään yhteisöradiolupia, vaikka muulla Länsi-Euroopassa se on vakiintunut kansalaismedian muoto, jota myös tuetaan merkittävänä kansalaistoimintana. Yleisradio on tehnyt kulttuuriteon julkaistaessaan piraattiradioiden historiikkia  Anarkiaa aalloilla -radiodokumentissa (Todellisia tarinoita).  Sen sijaan  ei-kaupallisiin  yhteisöradioihin sen sijaan Ylessä on suhtauduttu hyvin nihkeästi, vaikka esimerkiksi Englannissa BBC tekee paikallisesti yhteistyötä  yhteisöradioiden kanssa.



Todellisia tarinoita
Anarkiaa aalloilla

http://areena.yle.fi/1-3688506
[linkki korjattu, kiitos kommentista]


Dokumentti perustuu neljän entisen radiopiraatin haastatteluun, sekä autenttiseen materiaaliin useiden merirosvoradioiden lähetyksistä 1960-90 -luvuilta. Haastattelussa muun muassa Right Wing Radion, Radio Bambinon ja Radio Meteorin operaattorit kertovat motiiveistaan, radiolähetysten käytännön toteuttamisesta sekä kohtaamisistaan viranomaisten kanssa. Katkelmat merirosvoradioiden lähetyksistä valottavat, millainen oli "vapaan radion" saundi.

Käsikirjoitus ja ohjaus: Sampsa Oinaala, äänisuunnittelu: Kai Rantala ja Anders Wiksten, tuottaja: Hannu Karisto

Suomalaisen Vikesin ja UM:n tukema tansanialainen yhteisöradio Jamii FM aloitti toimintansa

Iloisia uutisia Mtwarasta! Kuuden vuoden väännön jälkeen Jamii FM Radio aloitti varsinaisen ohjelmatoiminnan 5 päivänä syyskuuta kello 9:05 iltapäivällä swahilinaikaa paikallisella taajuudella 90,5 MHz. 

Jamii FM yhteisöradio on perustettu osana osallistuvaa mediahanketta Lindin ja Mtwaran alueilla Etelä-Tansaniassa. Projekti aloitettiin vuonna 2010 ja sitä on tukenut Suomen ulkoasianministeriön kehitysyhteistyöosasto kolme vuotta ja suomalaisten toimittajien kehitysyhteistyösäätiö, Viestintä ja kehitys, VIKES kuuden vuoden ajan. Hankkeen tavoitteena on nostaa julkiseen keskusteluun näiden kahden maaseutualueen asukkaille tärkeitä asioita. Jamii FM on yhteisöradio, joka on suunniteltu yhteisöjä varten ja kertoo yhteisöistä.

Yhteisöradio toimii edistääkseen viestintää ja ajatusten vaihtoa, jakaakseen tietoa ja osaamista sosiaalisista muutoksista ja kestävästä kehityksestä sen kohderyhmille. Jamii FM:n kautta maaseutuyhteisöillä on mahdollisuus ilmaista itseään ja saada äänensä kuuluviin. Mtwarassa sijaitsevaan Naliendelen kylään on hankkeen tuella rakennettu teknisesti korkeatasoinen radioasema. Hankkeen aikana koulutetut nuoret toimittajat ovat raportin mukaan motivoituneita ja osaavia. Paikalliset ihmiset suhtautuvat yhteisömediaan yleensä innostuneesti. Hankkeessa on myös perustettu kyläradioryhmiä tuottamaan haastatteluja radiokanavalle.


Jamii FM:n kuuluvuusalueella asuu noin miljoona ihmistä. Hankkeen arviointiraportin mukaan yhteisöradion tukemista olisi ehdottomasti jatkettava. Lyhyellä aikavälillä tärkeintä olisi edistää Jamii FM:n omaa markkinointia ja varainhankintaa, jotta radiokanava voi jatkossa toimia ilman ulkopuolista hankerahoitusta. Raportti korostaa myös naisten ja vammaisten toimittajien tärkeää roolia ohjelmatuotannossa.         
 



Lisätietoja:

Jamii FM (englanniksi/swaliksi) :

http://jamiifmmtwara.blogspot.fi

Arviointiraportti: Tansanian yhteisömedian tukemista on jatkettava:  

http://vikes.fi/arviointiraportti-tansanian-yhteisomedian-tukemista-on-jatkettava

Hankkeen arviointiraportti (englanniksi):
https://issuu.com/vikesfinland/docs/vikes_evaluation_mtwara_tanzania_14?e=23984271/34121992

Vikesin Facebook sivusto: 

https://www.facebook.com/Vikes.fi/posts/10154593057778933

Opiskelija- ja yliopistoradiokonferenssi Lahdessa 6.10.–7.10. 2016

Lahden ammattikorkeakoulun nettiradio LiMu  aloitti toimintansa vuonna 2013.

Mukana toiminnassa on tekniikan, muotoilun ja liiketalouden opiskelijoita. Radiotoiminta ei ole opintoihin kuuluvaa, vaan sitä tehdään vapaaehtoispohjalta. Kanava  on monikielinen , sillä toimittajakuntaan on liittynyt myös Lahdessa opiskelevia opiskelijoita mm. Venäjältä ja  Pakistanista.  Kyseessä on siis yksi yhteisöradiolaji eli opiskelija- tai kampusradio. Opiskelijaradiot ja -televisiot ovat tavallisia muissa Pohjoismaissa, mutta Suomessa niitä on harvassa.  Vanhin opiskelijaradio ja -televisio Otaniemessä on jo ajettu alas.

On hienoa, että  ei-kaupallinen kansalaismedia, yhteisömedia elää ja  uusia kanavia syntyy, vaikka liikenne- ja viestintäministeriössä ei edes tiedetä mitä on yhteisömedia.  Ei-kaupallisten radioiden oma yhteisöradiolupa-asia ei etene, vaikka siitä  vallitsi alan yksimielisyys ministeriön seminaarissa jo  kolme vuotta sitten.

 Lahden LiMu  aktivoitunut  kansainvälisen verkostoitumisen saralla  ja järjestää kansainvälisen, englanninkielisen  opiskelija- ja  yliopistoradiokonfenssin Lahdessa  6.10.–7.10. 2016.

1st International Student Radio Conference, ALTERNATIVES2016

The Conference Programme

DAY1: Thursday 6.10.2016 @ Radio and TV Museum of Lahti (Radiomäki, Lahti)

9.00 – 10.00            Coffee and registration

10.00 – 10.30          Welcome and Opening Words (FIN)

10.30 – 11.00          Mr. Rob Quicke (USA), WorldCollegeRadioDay

11.00 – 11.30          Mr. Patrick Quinn, Glasgow Caledonian University (UK)

11.30 – 12.00          Mr. Gilbert Granholm, University of Tampere, Radio Moreeni (FIN)

12.00 – 13.30          Lunch

13.30 – 14.00          Swedish Student Radio Association (SWE)

14.00 – 14.30          Tiziana Cavallo, University of Verona (ITA)

14.30 – 15.15          Coffee and Geocaching challenge

15.15 – 15.45          Ms. Caitlin Magee, ANU Student Media (AU)

15.45 – 16.15          Mr. Joni Heinonen, Radio Host and DJ (FIN)

16.15 – 16.30          Closing remarks

19.00 ->                Networking Dinner

DAY2: Friday 7.10.2016 FellmanniCampus, Lahti University of Applied Sciences (Kirkkokatu 27, Lahti)

8.30 – 9.00            Coffee and registration

9.00 – 9.30            Sum up of Day 1 and the Agenda of Day 2

9.45 – 11.45           Workshops:

a) Bringing Students on Board. Managerial co-ownership of a university funded radio station.
b) Taking International Collaboration to the Next Level.
c) Get REEL with New Students: Recruit, Engage, Equip & Liberate.
d) Evolve or Die: Get out of the Basement, Engage your Community, Support Education
and Play Some Damn Good music…or Else.

12.00 – 12.45          Conclusions of the Workshops

12.45 – 13.00          Final words

13.00 – 14.00          Lunch and Goodbye

Lisätietoja konferenssista: http://www.alternativesradio.com/the-conference-programme/

Lahden konferenssi ei ole ensimmäinen kansainvälinen yhteisömediatapahtuma, mutta ensimmäinen opiskelijaradiokonferenssi Suomessa. Turussa järjestettiin Pohjoismainen yhteisöradiokonferessi 31.10. – 2.11. 2008, jonka pääpuhujana oli  tanskalainen yhteisömedia-asiantuntija,  apulaisprofessori Per Jauert. Linkki Jauertin puheeseen Community Radio and Nordic Democracy. Keynote speech at the Nordic Community Radio Conference  31.10.–2.11. 2008, Turku, Finland: http://sockom.helsinki.fi/commedia/jauert.pdf

Lisätietoja LiMu-radiosta: http://www.limuradio.fi/

RioOnWatch, yhteisömediaa Riossa: kaupungin puhdistus olympialaisten tapaan

Tulevassa olympiakaupungissa toimii RioOnWatch -niminen englannin- ja portugalinkielinen internetyhteisömedia, jonka tavoitteena on tuoda faveloiden köyhien ja muiden syrjässä valtamediasta olevien yhteisöjen äänen kuuluviin: ”Relatos das favelas cariocas.”

Catalytic Communities (CatComm), yhdysvaltainen Rio de Janeirossa toimiva kansalaisjärjestö aloitti toukokuussa 2010 Rio Olympics Neighborhood Watch (RioOnWatch) -hankkeen ja yhteisömedian, joka harjoittaa Rion olympialaisten ” naapuriseurantaa”. Tavoitteena on tuoda esille faveloiden yhteisöjen ääni Rion olympialaisien varjosta. Ohjelman tavoitteena on myös käydä dialogia valtamedian ja vaihtoehtomedian välillä, jotta faveloiden tilanteesta alueiden asukkaiden osallistumisesta kaupungin toimintaan saataisiin luotettavampi ja oikeampi käsitys.

Vaikka valtamedia on suhtautunut myönteisesti vuodesta 2009 alkaneisiin köyhien slummien, faveloiden, kehittämishankkeisiin, on poliisin ja faveloiden asukkaiden välinen konflikti kiihtynyt. Kaupunki on pahasti jakautunut, eikä köyhiä juuri edes kannusteta käyttämään potentiaaliaan. Köyhillä ja syrjäytyneillä riolaisilla, cariocailla ei ole ollut pääsyä julkisen palvelun mediaan.

RioOnWatchin erityisiä raportointiaiheita ovat ihmisten turvallisuus, megatapahtumat, asumisasiat, kuljetukset, koulutus, terveys, sanitaatio, julkiset työt ja ratkaisut. Sivustolla muun ohella kerrotaan uudesta olympialajista, kaupungin puhdistamisesta.

Rion kaupunginhallitus on käyttänyt viimeisen seitsemän vuoden aikana miljardeja realeja valmiiksi kisaturisteja, kansainvälisiä toimittajia ja urheiluväkeä varten. Maailmanpankin ja C40-ryhmän (maailman megakaupunkien verkosto ilmastonmuutosta vastaan) mukaan valmistelut olisivat parantaneet faveloiden köyhien yhteisöjen tilannetta. Käsitys ei valitettavasti vastaa todellisuutta. Sen sijaan että olisi ratkaistu monimutkaisia kaupungistumisen ja yhteiskunnallisen tilanteen aiheuttamia ongelmia, ne on vain lakaistu maton alle. Kaupungin johto toivoo, että ongelmat pysyvät piilossa olympialaisten ajan.

Kaikkialla Riossa on hankkeita, jotka korostavat puhtautta, urheilijoiden olympiakylää kutsutaan puhtaaksi saareksi ( engl. Pure Island). Sataman läheisyyteen hienostoalueella pyritään poistamaan kaikki historialliset merkit orjuudesta sekä tietenkin siellä asuvat favelan yhteisöt. Faveloita on piilotettu uusien rakennusten taakse. Yksityiset vartiointifirmat siirtävät kodittomia kaupungin suoja-asuntoihin jopa 80 kilometrin päähän Riosta, pois kisaturistien silmistä. Helmikuussa 2016 brasilialaiset julkiset oikeusavustajat ja 25 muuta järjestöjä lähestyivät YK:ta ja ilmoittivat katujen vähemmistöihin kohdistuneista ”epätavallisista pidätyksistä” osana Rion olympialaisten sosiaalista ”hygienisointia”. Tällainen ”katujen ja köyhien” putsaaminen ei ole mitään uutta olympiapiireissä eikä muidenkaan suurempien tapahtumien puitteissa. Suomessa Helsingin 1975 ETYK-kokouksen alla stadin kadut ”siivottiin” kodittomista ja spurguista. 1970-luku oli tietenkin hieman toisenlaista aikaa.

Olympiapiireissä sen sijaan tämän sortin siivoaminen näyttää olevan pikemminkin yleinen käytäntö kuin poikkeus. Esimerkiksi vuoden 1996 Atlantan kesäolympialaisia varten säädettiin laki, jonka mukaan oli laitonta oleskella parkkipaikalla, jos oma auto ollut paikoitettuna siellä. Atlantan satavuotispuisto, joka oli rakennettu olympialaisia varten, oli tiukasti aidattu. Pekingin kesäolympialaisten aikaan 2008 oli vielä vähemmän huolta ihmisoikeuksista, kuten Rio de Janeiron pormestari Eduardo Paes on todennut. Pekingissä ei-toivotut henkilöt yksinkertaisesti siirrettiin pidätyskeskuksiin olympialaisten ajaksi. Kanadan Vancouverin talviolympialaisten aikoihin säädettiin ”suojeluapulaki” (”Assistance to Shelter Act”), jonka turvin poliisi saattoi siirtää kaikki kansalaiset, joiden katsottiin olevan ”vaarassa”. Myös Riossa perustellaan ihmisten siirtoa faveloista pois, kun tilalle halutaan rakentaa jotain muuta. Kansalaisjärjestöaktiivit kutsuvatkin Vancouverista perittyä lakia ja käytäntöä ”olympialaisten oikeuttamaksi kidnappauslaiksi” (”Olympic Kidnapping Act”). Myös Lontoon 2012 olympialaisten olivat puhdistuskisat. Brittein saarilla siivottiin sivuun kunnan vuokra-asujat ja seksityöläiset. Poliisille annettiin erityisvaltuuksia köyhien asuttamassa Itä-Lontoossa. Myös vuoden 2020 olympialaisten isäntäkaupungissa, Tokiossa on jo ryhdytty kaupungin puhdistamiseen. Kodittomat ovat saaneet häädön Meiji Park alueelta, jotta olympiastadion voidaan rakentaa siihen.

Olympiapolitiikkaan kuuluu uusliberalismin parhaiden oppien mukaan julkisten tilojen yksityistäminen. Riossa kaupungin puhdistaminen merkitsee faveloiden ihmisten pakkosiirtoja kodeistaan. Favelat ovat olennainen osa Rion urbaania monikulttuurisuutta, eivätkä pelkästään ongelma-alueita. Mutta olympiakisat ovat isoa bisnestä, eikä brändituotteita myydä paremmalle keskiluokalle, niille pääosin valkoisille kisaturisteille, jotka haluavat nähdä ainakin pinnalta siistiä maisemaa, kotimaasta ja viiden tähden hotelleista tuttua tuotetta.

RioOnWatch on mielenkiintoinen yhteisömediahanke. Nähtäväksi jää jatkuuko sen toiminta Rion olympiakisojen jälkeen.

Lisätietoja englanniksi ja portugaliksi:

http://www.rioonwatch.org/

KUTSU KANSALAISJÄRJESTÖILLE

”Kun on sanottavaa, sanokaa se itse!”

Omat radio-ohjelmat viestinnän monipuolistajana netissä ja radiossa

Hyvä kansalaisjärjestön toiminnan johtaja, viestijä ja muu tekijä !

Tervetuloa kuulemaan, kysymään ja keskustelemaan mahdollisuuksista järjestönne viestinnän monipuolistamiseen, omien radio- ja video-ohjelmien tekemiseen ja lähettämiseen

keskiviikkona 27.4. klo 14.00 paikassa Sushi Forest, Hämeentie 32, Helsinki.

Teillähän on sanottavaa, eikö niin. Järjestön edustajilla on sanottavaa. Jäsenistöllä on. Kohderyhmän ihmisillä on. Mitä jos sanotte sen ääneen? Ja annatte väen sanoa se ääneen.

Radio-ohjelmien tekeminen on nyt teknisesti helppoa. Nauhuri on kevyt, ja liikoja voi karsia tietokoneen ilmaisilla editointiohjelmilla. Ohjelmia voi saattaa kuunneltavaksi omilla nettisivuilla ja podcast-palveluna, YouTubessa tai Periscopessa sekä mm. pääkaupunkiseudulla aidossa ääniyleisradiossa - Lähiradiossa. Ja radio-ohjelmia voi kuunnella mobiilisti, muuallakin kuin autossa.

Lähiradio 100,3 MHz on yhteisö- ja kansalaisradio, jonka kuuluvuusalueella asuu yli miljoona ihmistä Helsingin seudulla. Toiminta-ajatuksenamme on kansalaisjärjestöjen omaehtoisen ohjelmatoiminnan mahdollistaminen, ohjelmien toimitustyön konsultointi ja fasilitointi sekä ohjelma-ajan vuokraus. Tarjoamme koulutusta ja teknistä tukea ohjelmien tekemiseen, äänitykseen, editointiin, nettilevitykseen. Haastatteluja ryhmäkeskusteluja voi tehdä myös studiollamme. Ohjelmiin saa yleensä helposti haastateltavia. Ja me lähetämme ohjelmia kaikkien kuultavaksi. Palvelumme ovat edullisia. Kumppaneillamme on radioasemat Turussa ja Tampereella.

Tilaisuuden ohjelma on seuraava:

klo 13.45 pientä suolaista ja makeaa

klo 14.00 avaus, puheenjohtaja Esa Ylikoski, Kansan Radioliitto

klo 14.10 Yhteisöradiotoiminta maailmalla, Euroopassa, pohjoismaissa ja Suomessa,
tietokirjailija Maarit Nermes

Kysymyksiä, keskustelua

klo 14.40 Lähiradion toiminta ja palvelut, päätoimittaja Seppo Julin
Case-esimerkki, Anne Lampinen, Marko Auer

Kysymyksiä ja keskustelua

Tilaisuuden päätyttyä mahdollisuus keskusteluihin ja tutustumiskäyntiin viereisessä radiostudiossa.

Ilmoittautumiset (tarjoilun vuoksi) sähköpostilla  26.4. mennessä, lahi.radio@kara.inet.fi

Tervetuloa!



Lisätietoja: http://www.kansanradioliitto.fi/sivu?group=28 

Miksi yhteisömedian laillistaminen takkuilee Suomessa?

Suomessa on ollut meneillään ja parhaillaan käynnissä kaikenlaisia osallisuus-, demokratia- ja kansalaisaktiivisuuskampanjoita, joissa valtiovalta vannoo olevansa kansalais- ja perusoikeuksien asialla. Kuitenkaan yhteisöradioiden ja yhteisötelevision laillistaminen ja tukeminen ei etene. 

Suomi painii samassa sarjassa Romanian ja Kreikan kanssa kansalaisten viestinnällisten oikeuksien suhteen. Jotakin perin bresneviläistä on siinä, ettei kansalaisten viestinnällisiä oikeuksia nähdä merkittävinä niin kuin muissa Pohjoismaissa. Ehkä se kuvastaa suomalaisen demokratian ohuutta, kuten eräs tanskalainen yhteisömedia-aktiivi taannoin totesi.

Kymmenen vuotta sitten demokratia- ja viestinnän tutkijat Hannu Nieminen ja Tom Moring esittivät oikeusministeriön julkaisemasssa Suomen demokratiaindikaattorit -asiakirjassa viestinnällisten oikeuksien indikaattoreiks muiden ohessa sitä, kuinka paljon julkishallinto valtakunnallisella tasolla tulee kansalaisten omaehtoista informaatiota tukevien rakenteiden luomista, kuten lähiradiot ja lähitelevisiot eli yhteisömedia. Toiseksi yhteisömediaa koskevaksi demoktiaindikaattoriksi Moring ja Nieminen ehdottivat kunnallishallinnon toimenpiteitä, kuten kunnan tuki – erityisesti erityisesti marginalisoituja ryhmiä – lähitelevisioviestinnälle, painoviestinnälle sekä verkkoviestintäprojekteille. Mitään ei ole tapahtunut.

Unesco on jo vuodesta 1980 lähtien tukenut ja edistänyt yhteisöradioita. YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö on julkaisssut monia yhteisömediaa koskevia kirjoja ja lehtisiä, kuten How To do Community Radio (miten tehdä yhteisöradiota), Unesco Community Radio Handbook (Unescon yhteisradion käsikirja) ja Community Media. A good practice handbook, jossa esitellään yhteisömedioiden hyviä käytäntöjä.

Järjestöllä on oma yhteisömediasivusto, http://www.unesco.org/new/en/communication-and-information/media-development/community-media/ ja yhteisömediavaltuutettu ( engl. UNESCO Chair on Community Media).

Unescon mediakasvatusmateriaalissa (Media Education A Kit for Teachers, Students, Parents and Professionals) korostetaan yhteismediatyöpajojen merkitystä ja pidetään yhteisömedia jo sinänsä olennaisena kasvatullisena prosessina, koska siinä tuotetaan ohjelmaa omalle yhteisölle.

Euroopan parlamentti on päätöslauselmassaan Kansalaismedia Euroopassa (2008/2011(INI)) tukenut viestinnän monimuotoisuuden kehittämistä ja "pyytää komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja varmistamaan, että tiedotusvälineet säilyvät kaikissa jäsenmaissa vapaina ja monimuotoisina". Päätöslauselmassa Euroopan parlamentti kannustaa jäsenmaita tunnustamaan kansalaismedian erityisen asema lainsäädännössä, toimilupaehdoissa ja taajuuksien turvaamisessa sekä tukemaan taloudellisesti kansalaismedian toimintaa.

Unescon 70-vuotisjuhliin liittyneessä, yhteisömediapolitiikkaa ja rahoitusta käsittelevässä seminaarissa syksyllä 2015 vahvistettiin taas kerran Unescon ja osallistujien näkemys siitä, että yhteisömedia ( ei-kaupallinen kansalaismedia) tulisi medialainsäädännössä vahvistaa ja kolmannen sektorian ei-kaupalliselle yhteisömedialle tulisi luoda oma julkinen rahoitusmekanismi. Kumpikaan ei ole toteutunut vielä Suomessa, vaikka Suomessa toimii kaupallisin lupien turvin viisi yhteisöradiota ja parikymmentä ei-kaupallista paikallistelevisiota lähinnä ruotsinkielisellä pohjanmaalla.

Mitään ei ole tapahtunut. Oikeusministeriö suhtautuu periaatteessa myönteisesti demokratiaa ja kansalaisten viestinnällisiä oikeuksia edistävään yhteisömediaan, mutta ei se näytä olevan kovin tärkeää. Opetusministeriö on suhtautunut suhteellisen myönteisesti yhteisömedian toimintaan ja tukenut mm. vieraskielisten radio-ohjelmien tuottamista. Tuki on kuitenkin hankekohtaista. Liikenne- ja viestintäministeriö, LVM puolestaan on jakanut ”viestintäyhteisöjen toimintatuen” pääasiassa suurille sosiaali- ja terveysalan järjestöille. Vuonna 2016 tuki lakkautettiin kokonaan.

LVM:ssä ei yhteisöradioiden laillistaminen edisty, vaikka liki kaksi vuotta sitten Ylen, kaupallisten ja yhteisöradioiden edustajat olivat ensimmäisen kerran yhtä mieltä ministeriössä pidetyssä radioseminaarissa sitä, että ei-kaupalliset yhteisöradioluvat tulisi määritellä. Ministeriön edustajille annettiin esimerkiksi viiden eri valtion medialainsäädännön yhteisömediatekstit, josta suomalaista lakia olisi ollut helppo sorvata, mutta mitään ei tapahdu.

Nykyisen liikenne- ja viestintäministerin Anne Bernerin (kesk.) pitäisi myös Sveitsin kansalaisena tuntea saksankielisen alueen ns. vapaat radiot (saks. freie radio), eli yhteisöradiotoiminta. Markkinaliberaalina hän ilmeisesti tyytyy ministeriön vahvaan näkemykseen siitä, että viestintä on vain bisnestä tai tekniikka.

Niin kauan kun asia on liikenne- ja viestintäministeriön hallinnassa, on ilmeisesti aivan  turhaa kuvitella, että Suomessakin  alettaisiin noudattaa EU:n Unescon ja oikeusministeriön ehdottamaa viestinnällisten oikeuksien edistämistä.

Lähteitä:

Suomen demokratiaindikaattorit. Oikeusministeriön julkaisu 2006:1

http://www.abo.fi/fakultet/media/10044/suomendemokratiaindikaattorit.pdf

International Seminar on Community Media Sustainability: Strengthening Policies and Funding 14–15 September 2015

http://www.unesco.org/new/fileadmin/MULTIMEDIA/HQ/CI/CI/pdf/news/community_media_sustainability_recommendations_en.pdf

How To do Community Radio  

http://www.unicef.org/magic/resources/how_to_do_community_radio.pdf

Unesco Community Radio Handbook (Ed. Colin Fraser and Sonia Restrepo Estrada) http://www.unesco.org/webworld/publications/community_radio_handbook.pdf

Community Media. A good practice handbook ( Compiled and edited by Steve Buckley), http://unesdoc.unesco.org/images/0021/002150/215097e.pdf

Media Education A Kit for Teachers, Students, Parents and Professionals 

http://unesdoc.unesco.org/images/0014/001492/149278E.pdf

AMARC: yhteisöradiolla olennainen rooli maailman mediakentässä

Maailman yhteisöradioliitto, AMARC korosti lausunnossaan Maailman radiopäivänä (13.2. 2016), että yhteisöradiolla on merkittävä rooli maailman mediakentässä.

Hätätiloissa ja onnettomuuksissa radio on osoittautunut nopeaksi ja tehokkaaksi tavaksi saavuttaa suuria joukkoja. Tiedonsaanti ja mediaan pääsy ovat entistä kriittisempiä kriisien aikana. Koska yhteisöradiot ovat tiivisti osa paikallisia yhteisöjä ja näitä yhteisöjä palvelevia asemia, niillä on tärkeä rooli rauhoitellessaan kuulijoita, ohjatessaan heitä saatavissa olevien mahdollisuuksien ja voimavarojen pariin sekä luodessaaan dialogia. Yhteisöradiot ovat muutoksen tekijöitä: Ne ovat saavutettavissa, avoimia, heikossa asemassa olevia voimaannuttavia ja monimuotoisia.

”Yhteisöradioasemilla on tärkeä rooli tiedottaessaan kriisitilanteista ja antaessaan ohjeita suojautumista varten. Valtioiden velvollisuus on taata yhteisöradioille reilu osuus FM-spektristä, ja suojata toimittajien ja muiden vaikeissa kenttäolosuhteissa toimivien radioasemien työntekijöiden turvallisuus”, toteaa AMARC:n puheenjohtaja Emmanuel Boutterin.

Vime vuoden aikana yhteisöradiosektoria on kohdannut monet vaikeudet, kuten muuttuva teknologia, toimittajiin kohdistuva väkivalta ja luonnonmullistuksen. AMARC on pyrkinyt parantamaan vaikeuksia kohdanneiden yhteisöradioiden asemaa useiden kumppanuuk- sien ja hankkeiden avulla. Useilla alueilla ja maanosissa on toteutettu koulutusta ja mentorointia yhteisöradioiden toimittajien osaamisen parantamiseksi. Nepalissa puolestaan on käynnissä yhteisöradioiden jälleenrakennus. AMARC on kansainvälisesti konsultoinut paikallisten ja yhteisöradiotoimittajien turvallisuuden puolesta.

AMARC juhli Maailman radiopäivänä yhteisöradion merkitystä sukupuolten tasa-arvon ja tiedon saavutettavuuden edistäjänä. Lisäksi ruohonjuuritason ei-kaupallinen kansalaisradio lisää median monimuotoisuutta ja itsenäisyyttä ja edistää ilmaisuvapautta.

YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön, Unescon nimeämää Maailman radiopäivää (World Radio Day, WRD) vietettiin viidettä kertaa 13.2. 2016.

Sosiaalisessa mediassa: #WRD_AMARC, #WorldRadioDay and #RadioSavesLives.

Lähde:

http://www.amarc.org/sites/default/files/styles/medium/public/field/image/WRDlogoEn%28red%29%20for%20web.jpg?itok=pWrZkybZ

Lisätietoja ja audioita englanniksi:

http://amarc.org/?q=node/2553

http://www2.amarc.org/?q=wrd

Bristolin monikulttuurinen yhteisöradio, Ujima Radio on palkintonsa ansainnut

Ison-Britannian Bristolissa toimiva yhteisöradio Ujima Radio on palkittiin syksyllä 2015 Kansallisella monimuotoisuuspalkinnolla ( engl. National Diversity Award ) joulukuussa monikulttuurisella MTM-palkinnolla. Ujima Radio on sosiaalinen yritys; Brittein saarilla tunnetaan myös yhteisöä palveleva yhtiö -niminen yhtiömuoto, CIC (Community Interest Company). Siellä vapaaehtoistyötä, yhteisömediaa ja yhteisötoimintaa arvostetan aivan toisella tavalla kuin esimerkiksi Suomessa.

Ujima Radio lähettää uutisia, sekä tiedottavia opetukselisia ohjelmia sekä musiikkia. Radiossa koulutetaan yli 150 vapaaehtoistyöntekijää vuosittain. Vapaaehtoistyöntekijät ovat pääosin kaiksita heikoimmassa asemissa olevista yhteisöistä, kuten nuoret ja maahanmuuttajat. Radio on saanut uudet tilat Bristollin keskustan Nuorison luovan verkoston rakennuksesta ( engl. Creative Youth Network building).

MTM-palkintoraadin mukaan Ujima Radiolla on myönteinen vaikutus afrikkalaisten ja karibialaisten yhteisöjen lisäksi kaikkien heikossa asemassa olevien mahdollisuuksiin saada äänensä kuuluviin. Radioaseman johtajan, Andrew Hartleyn ( alias DJ Styles) mukaan palkinto on kansallinen tunnustus, joka on samalla tunnustus radioaseman vapaaehtoistyöntekijöille.

Ujima Radio CIC on perustettu vuonna 2008, ja se lähettää ohjelmaa sekä FM-taajudella että netissä. Englantilaiselle yhteisömediasektorille tavanomaisesti Ujima hankkii rahoitusta erilaisten, ainakin osin julkis- tai säätiörahoitteisten yhteisöhankkeiden avulla sekä radio- ja nettimainosten kautta. Mainoksia myös käännetään vähemmistökielille. Sosiaalinen radioyritys tarjoaa myös mainosten tuottamista alueen pk-yrityksille sekä mediakoulutusta ja -konsultointia pk-yrityksille, yhdistyksille ja yksityishenkilöille.

Radio Ujima kertoo myös tarjoavansa media-alustan, mahdollisuuden yhteisöjen kehittämiseen ja sosiaalisen pääoman lisäämiseen. Sosiaalisen pääoman käsite näyttää olevan tutumpi Brittein saarilla, vaikka Suomessa tehtiin ensimmäisiä sosiaalisen pääoman tutkimuksi jo 1980-luvulla pohjalaisten parissa. Todettiin, että ainoa tekijä, joka selitti suomenruotsalaisten paremman terveydentilna ja pidemmän eliniän verrattuna suomenkielisii, oli sosiaalinen pääoma. Sosiaalista pääomaa syntyy harrastus- , talkoo- ja kulttuuritoiminnan kautta. Ei ole mikään ihme, että ruotsinkielisellä Pohjanmaalla on toiminut jo 1970-luvulta lähtien yhteisö- tai lähitelevisioita.

Lisätietoja englanniksi:

/http://www.ujimaradio.com/

http://www.commedia.org.uk/news/2016/01/ujima-radio-scoops-award/